default_mobilelogo



YRJÖ PESSIN puheenvuoro
LASSE KOSKISEN puheenvuoro


PUHEENVUORO KANSALAISVETOOMUS-JUHLASSA 16.10.2004

Olli Halkka, professori
Kansalaisvetoomusryhmän puheenjohtaja

Alkuvaiheet

Kansalaisvetoomuksen adressin allekirjoittajien nimien keräystyön julkistaminen tapahtui aikanaan juuri tässä salissa, jossa nyt istumme. Tilaisuudesta oli kulunut vain pari viikkoa, kun naapurissa Venäjällä Boris Jeltsin kukisti asevoimin Moskovan parlamenttitaloon linnoittautuneet vanhan vallan kannattajat. Yleinen kansainvälinen ilmapiiri vapautui ja tilanne vaikutti adressityön kannalta poliittisesti lupaavalta. Venäjän suurlähetystö kylläkin keksi nimittää nimien keräystä Suur-Suomi -hankkeeksi ja yritti siten väärää leimaa lyömällä häiritä keräystä.

Adressityötä käytännössä toteuttamaan nimetty työryhmä ei edes kirjannut suurlähetystön kommenttia pöytäkirjaansa, vaan jatkoi työtään kaikessa rauhassa. Tämä työryhmä alkoi muotoutua noin puoli vuotta ennen Balderin salin kokousta kestäneen valmisteluvaiheen aikana.

Valmisteluvaiheen toimija oli noin 200-jäseninen Kansalaisvaltuuskunta, johon kuului vaikuttajahenkilöitä eri elämänaloilta. Johtavia karjalaisjärjestöjen vaikuttajia oli mukana alusta alkaen. Valtuuskunnan muista aktiivijäsenistä monet olivat mukana Tarton Rauha -liikkeessä, jonka puheenjohtajan Martti Siiralan luonnoksen pohjalta vetoomuksen tekstin kehittäminen aloitettiin.

Adressikansion suunnitteli taiteilija Eki Lainio ja kansio onkin mielestäni varsin onnistunut. Monet säätiöt tukivat keräystä rahallisesti.

Professori Heikki Reenpään taustalla olevat tahot ottivat taloudellisen vastuun kansion ja nimilomakkeiden painatuksesta. Itsensä postitustyön adressityöryhmä teki vapaaehtoistyönä. Työn pääasiallisena tukikohtana on alusta lähtien ollut ryhmän jäsenen Heimo Rantalan tilitoimisto.

Kulukorvattua talkootyötä

Työn rahoittaminen ei ollut aivan ongelmatonta. Suomessa voidaan saada rahankeräyslupa vain poliittisesti neutraaleihin tarkoituksiin. Adressityöllä on ilmiselvästi sellaisia sekä sisä- että ulkopoliittisia ulottuvuuksia, ettei keräyslupaa yritettykään hakea.

Kaikki postituksiin ja muihin kuluihin saatu raha oli virallisesti sisäisiä siirtoja eli Kansalaisvaltuuskunnan jäsenten sijoituksia omaan hankkeeseensa. Näin ollen adressityöryhmä ei hevin voinut lähettää kiitoskirjettä, jossa kerrotaan lahjoituksen perille saapumisesta. Kiitoksia pyrittiin jakamaan suullisesti.

Kahdeksanjäsenisen työryhmän jäsenistä osa valittiin itseään yhteisnimellä Pro Carelia kuvanneiden karjalaisjärjestöjen keskuudesta, osa taas Tarton Rauha -liikkeen piiristä. Keräystyön tiiveimmässä vaiheessa työryhmän jäseninä olivat Olli Halkka, Simo Härkönen, Tapani Mattila, Aimo Purhonen, Heimo Rantala, Paavo Suoninen, Aimo Purhonen, Erkki Virkkunen, Sisko Vienonen ja Pauli Vyyryläinen. Olli Halkka valittiin puheenjohtajaksi ja Simo Härkönen varapuheenjohtajaksi sekä Sisko Vienonen sihteeriksi.

Nimien keräys lähti hyvin käyntiin. Adressityön alkuvuosina lehdistössä käytiin kuitenkin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palauttamisesta kiivasta lehdistöpolemiikkia puolesta ja vastaan. Tämä ei voinut olla heijastumatta allekirjoitusten kerääjien kentällä kohtaamiin reaktioihin.

Adressityöryhmä kääntyi useiden sellaisten järjestöjen ja yhdistysten puoleen, joiden olisi voinut luulla innolla lähtevän työhön mukaan. Usein vastaanotto oli passiivista tai jopa torjuvaa. Tietoon on tullut jopa sellaista, että kerättyjä nimiä on hävitetty parin yhdistyksen piirissä. Pian huomattiin, että on parempi lähestyä järjestöjen ja yhdistysten yksittäisiä jäseniä kuin niiden hallituksia.

Huippukerääjät ja kerääjien syvät rivit

Jo varhaisessa vaiheessa kerääjien joukosta erottui pieni joukko yksilöitä, joilla oli sekä into että taito saada kansalaiset myönteisiksi asiallemme. Kolme näistä luonnonlahjakkuuksista on mukana tässä tilaisuudessa: ja Taavi Visaranta Englannista, Tarmo Rinne Lahdesta ja Anja Ruponen Espoosta. He ovat tietojeni mukaan ainoat viisinumeroisen määrän nimiä saaneet kerääjät.

Vähintään tuhat tai jopa useita tuhansia nimiä keränneiden joukkoon kuuluvat vielä ainakin Vesa Muurinen Pyhärannasta, Aulis Juvonen Nurmijärveltä, Ritva Husu Kärkölästä ja Aaro Alestalo Imatralta. Pyydän anteeksi, jos tilastoinnin epätarkkuuksien vuoksi joku puuttuu tästä luettelosta. Kun pari vuotta sitten käytiin keskustelua nimien keräyksen lopettamisesta, eräät parhaista kerääjistä kieltäytyivät työnsä keskeyttämisestä.

Huippukerääjien rinnalla vetoomustyötä on ollut edistämässä usean sadan joukko pienemmän keräyssaaliin saaneita aktivisteja. Adressityöryhmä on saanut kentältä palautetta mm. nimilistoihin liitettyjen saatteiden muodossa. Saimmme eräänkin nimilistan mukana kirjeen, jossa kerääjä toteaa hiukan anteeksi pyydellen, että vanhuus ja sairastuminen on rajoittanut hänen tuloksensa kuuteen nimeen. Jokainen nimi on ollut meille yhtä arvokas ja jokainen kerääjä saavutuksensa mitasta riippumatta on lämpimän kiitoksemme ansainnut.

Palauttajaryhmät keräystyön ytiminä

Lahden seudulla toimivan Aluepalautus ry:n tultua perustetuksi sen toimijoista monet ovat Lasse Koskisen ja Jussi Liikosen johdolla toimineet hyvin tehokkaasti adressityön hyväksi.

Nyt erityisesti tämän vuoden kuluessa toimintaan ovat voimalla tulleet ProKarelia ja Karjala Klubi ry. Tämä nykyinen ProKarelia ei ole sama ryhmä kuin keräystyön alkuvaiheessa aktiivinen Pro Carelia.

Kuitenkin voidaan sanoa, että nyt sadantuhannen nimen tavoitteen saavuttamisen jälkeen ympyrä on sulkeutunut. Professori Heikki Reenpää oli jo ennen keräystyön alkua vahva taustavoima ja on jälleen vetoomuksen päämäärää edistämässä ProKarelian johtohahmona.

Myötä- ja vastatuulta

Suomessa on vuoden 1899 Suuren Adressin jälkeen kerätty nimiä mitä moninaisimpiin hyviin tarkoituksiin. Harvojen niistä taustalla oleviin päämääriin on liittynyt niin paljon julkista mielipiteenvaihtoa puolesta ja vastaan kuin Kansalaisadressikeräykseen.

Adressin ensisijainen tavoite on herättää valtiovalta, Euroopan Unioni, Yhdistyneet Kansakunnat ja muut vaikuttajatahot siihen tavoitteeseen, että miehitettyinä olevat Suomen alueet saadaan neuvottelun kohteeksi.

Adressikeräyksen perimmäinen tavoite ei tietenkään ole pelkät neuvottelut. Neuvottelut ovat kuitenkin ainoa rauhanomainen tie Suomen Karjalan, Suomenlahden ulkosaarien, Sallan ja Kuusamon itäosien ja Petsamon saamiseksi jälleen osaksi Suomea.

Tämän päämäärän saavuttaminen merkitsisi muutosta nyt vallitsevaan tilanteeseen. Mitä muutos merkitsisi nykyisen Suomen alueen ja nykysuomalaisten kannalta, siitä on vallalla monenlaisia käsityksiä suuresta myönteisyydestä erilaisiin kauhukuvitelmiin asti.

Kaikki muutokset voivat herättää muutosvastarintaa ja kuten totesin, sitä on kansalaisadressikeräystä johtanut työryhmäkin saanut kokea. Lyhyellä aikavälillä palautus tietenkin merkitsee sijoituksia alueiden perusrakenteisiin eli ns. infrastruktuuriin. Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueidemme palautus on kuitenkin kaikkien tehtyjen laskelmien ja tutkimusten mukaan eduskuntavaalikautta tai kahta pitemmällä aikavälillä Suomelle erittäin edullista.

Käytännön nimienkeräystä eri tilaisuuksissa tai vaikkapa katuyleisön keskuudessa tehtäessä myönteinen vastaanotto on koko ajan ollut vallalla. Monien keräystyössä mukana olevien mielestä ovat alakanttiin arvioituja ne alueiden palauttamishankkeelle annetut kannatusluvut, joita julkisuudessa on erilaisten galluppien perusteella esitetty.

Kansalaisvetoomus on sinnikkäiden sisunnäyte

Suomen poliitikkoihin ei adressin tekstissä tarvitsisi vedota, jos politiikan ammattilaiset olisivat jo ajamassa asiaamme. Poliitikkojen passiivisuus johtuu mm. juuri siitä, että poliitikon ajatus ei käytännön syistä yleensä yllä yhtä vaalikautta kauemmas tulevaisuuteen. Ja juuri tuolla lyhyellä aikavälillähän sopeutumisongelmia varmaankin tulee.

Pitäisikö meidän seurata poliittisia kellokkaita? Pitäisikö unohtaa Karjalan ja muiden alueiden takaisin saamisen vuosien mittaan mukanaan tuomat edut ensiksi nykyiselle Itä-Suomelle ja sitten piankin koko Suomelle? Kansalaisvetoomusta tukeva osa kansastamme on sitä joukkoa, joka osaa katsoa nenäänsä pitemmälle tulevaisuuteen. Tässä hengessä on adressityötä tehty ja samoissa merkeissä mennään myös eteenpäin.

YRJÖ PESSIN puheenvuoro
LASSE KOSKISEN puheenvuoro